tiistai 13. tammikuuta 2015

Pullamössöäidin lumenkolausneitsyys ja sen menetys

Niin, näin se on. 

En ole kolannut saati lapioinut lunta eläessäni muutoin, kuin jos auto on sattunut juuttumaan lumikinokseen Kallion kirkonmäkeen. Karu totuus iskee silmille - tarua ihmeellisempää kun on. 

Ajattelinpa sitten vetäistä kerralla koko pihamaan - pienenä rajoituksena, että armon aikaa oli jäljellä vauvan 1,5 tunnin päiväunista 45 minuuttia, piha 'ehkä vähän' keskikokoista rivitalopihaa isompi ja tekniikassa 'pientä' hiomista. 

Ihan täysin en tällä kertaa urheilusuoritusta ehtinyt tehdä - pihapolku ja osa ulkokaarteista jäi siistimättä - muuten ihan kelvollinen piha pullamössöäidin kolaamaksi. 

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kaffetta, 'Suomi'-tikkuja ja Pienviljelijäin tervehdys

Olen puhdistellut kuivan ja nihkeän rätin sekä tiskiharjan kanssa muutamia vanhoja esineitä ja papereita - sen verran kuin niitä uskaltaa käsitellä ilman pelkoa esineiden tuhoamisesta. Ohessa kuvia pikkuruisista, kivoista löydöistämme. 







'Suomi'-tulitikkuaski. Askin laidat on tehty vielä tässä vaiheessa puusta pohjaa lukuun ottamatta. Kyllä ennen vanhaan tehtiin laatua -  niinkin vähäisten esineiden kuin tikkuaskien suhteen. Asettelin tikkuaskin vanhan kirjelmän päälle. Jätin kuvaamatta kirjeen yksityiskohdat. Pienviljelijäin liitolta se on kuitenkin peräisin. Sujautin kirjeen mappiin muovitaskuun seuraavaa käyttötarkoitusta varten. :) 





'Kaffe'. Vanhoja kahvi-, jauho- ja korppujauhopurkkien etikettejä voi liimata Ikea-purkkeihinkin. Liima oli mennyt ajan saatossa täysin vanhaksi, joten käytimme kiinnittämiseen kaksipuoleista teippiä.




Lääkepullojen puhdistus. Tarkoituksena on laittaa kunnostamaamme vanhaan pikku lääkekaappiin takaisin muutama pullo, joka sieltä olivat alun perinkin - mutta puhdistettuna. Tulihan aikamoiset hajut. Pullot sisälsivät glyserolia, anistippoja, boorivettä ja 'kantfärtti' -tippoja. Etenkin anistipat haiskahtivat melkoisesti, kun kaatelin niitä lavuaariin. Pesin pullot kertaalleen, laitoin luonnonkorkit kuivumaan paperin päälle ja pikku pullot likoamaan mietoon saippuaveteen pariksi päiväksi. 



Ostimme Ikeasta telineen keittiötarvikkeille. Katselimme kaupassa, että mitähän kivaa sitten telineeseen laittaisi - millään emme meinanneet keksiä tähän muuta sopivan näköistä kuin patakintaita - kunnes löysin sukulaisteni varastosta pienen, alumiinisen lettupannun. Näyttää sopivan tähän ihan hienosti. Voihan tuota mahdollisesti joskus käyttääkin. :) Puhdistan tulevaisuudessa vielä vanhan, suurehkon puisen soppakauhan telineeseen paistinpannun seuraksi. 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Lähes valmiit kaappi ja aterinteline

Maalasimme vanhan pikku apteekkarinkaapin lisäksi toisen iäkkään esineen. 

Alun perin puunvärinen, koristeellinen laatikko on sukulaisteni muistojen mukaan aterinteline. Se, onko se jonkun koulutyö vai ostettu erikseen kaupasta, on hämärän peitossa. Teline on todennäköisimmin 50- tai 60-luvulta. 

Muutamme telinevanhuksen säilytyslaatikoksi pienille toimistotarvikkeille satavuotiaan työpöytämme päälle. Nyt kyseisellä pöydällä komeilevat Ikean metallinhohtoisesta verkosta valmistetut, jokatoimiston käytännölliset apuvälineet, jotka - arvatenkin - eivät enää sovi vanhan, aavistuksen punamullan sävyisen, ruskean pöydän seuralaisiksi. Aterinteline maalataan vanhaa työpöytää tummemmalla ruskealla. Näin pöytä ja teline eivät ole liian saman sävyiset. 




Hioimme aluksi aterintelineen kevyesti hiekkapaperilla - muutama kevyt veto kauttaaltaan, jotta pinttynyt lika lähti pois ja pinta karheni maalausta varten.  'Keskikarhealla' paperilla saa hiottua parhaiten pikkuesineitäPuun hionnassa parhaaseen tulokseen pääsee käyttämällä P 120 - asteista hiomapaperia. Se riittää maalattavalle pinnalle mainiosti puolihimmeään kiiltoasteeseen asti. 



Teline on maalattu kahdesti reilulla kädellä. Värisävynä Tikkurilan L462, 'Sacher'.  



Valkoisesta apteekkarinkaapista tuli sininen. Kaappi on maalattu nyt myös kahdesti. Värisävynä  Tikkurilan J 354, 'Päiväuni'. 

Alun perin meidän piti liimata askartelulakan avulla kaapin ulkokansiin vanhoja, kaapissa aikanaan säilytettyjä lääkepurkkien- ja muita tupakka- sekä tikkuaskien etikettejä. 

Kaappi on kuitenkin juuri nyt todella kaunis - emme tee ehkä sittenkään siitä Andy Warhol -tyylistä taidetta. Se olisi turhankin suureellista muutoin maanläheiseen sisustukseseemme. Etiketit ovat turvassa ovien sisäpuolellakin askartelulakan alla. Maalaamme tänä iltana ovet vielä sisäpuolelta siniseksi - muutoin jätämme kaapin hyllyt ja sisäpuolen seinustan entiselleen, täysin maalaamattomaksi. Etiketit laitamme oviin maalin kuivuttua. 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Vanhan apteekkarinkaapin hiominen ja maalaus

Aloitimme vanhan lääkekaapin kunnostamisen maalipinnan hiomisella. Pyyhimme hiomisen jälkeen kaapin maalipölystä nihkeällä keittiörätillä. Tämän jälkeen maalasimme kaapin taivaansiniseksi. Kaapin ovien maalipinnan alta löytyi myös yllätys: kauniit, pienet kukat sekä toinen, eri värinen maalikerros. Kappia olikin maalattu jo aiemmin useaan kertaan.



Hiominen P-120 -hiekkapaperilla. Maali oli alun perin valkoinen. Alta löytyi sinivihreää maalia, oikeastaan aika saman väristä, jolla kaapin nyt maalasimme.  Emme hioneet kaikkea pois, vaan suurimman osan niin, että saimme pinnasta mahdollisimman tasaisen. 





Maalaus. Kauniit kukat jäävät piiloon. Kukat olivat ihanat, mutta meillä on liian vähän aikaa alkaa kunnostamaan niitä uudelleen. Ne tallentuvatkin kameralle - ja tähän blogiin. :) 


Kaapin valkean ja sinivihreän pinnan alta paljastuneet kukat. 




Pikku kaappi maalauksen jälkeen. Värisävynä  Tikkurilan J 354, 'Päiväuni'. Pinta imi maalia aika lailla - tämän vuoksi maalaamme tänään kaapin toistamiseen. Jätämme sisuksen ovia lukuunottamatta puun väriseksi, jollainen se alun perin olikin. 


lauantai 3. tammikuuta 2015

Löytö puuvajasta

Etsimme uuden, vanhan työpöytämme seuraksi 'sarjaan sopivaa' pöytää tai tuolia tulostimelle, koska Ikean valkoinen tulostinpöytä ei enää sopinut ollenkaan sata vuotta vanhemman pöydän viereen. Mietimme josko menisimme kirpparille melko pitkäänkin - kunnes tajusimme, että meillähän on oman talomme pikku puuvajassa vanha tuolinrähjä, joka voisi jopa sopia tarkoitukseen.

Itse asiassa 'tuolinrähjä' on melkein samaa sarjaa pöytämme kanssa, joskin se voi olla aavistuksen nuorempi. 

Ikää emme tiedä - talommehan on 1940 rakennettu, joten tuoli voi olla peräisin sieltä - tai sitten esimerkiksi 60-luvulta. Joka tapauksessa tuoli on ainakin suurin piirtein saman värinen kuin vanha pöytäkin.

Huomenna tarkoitus olisi kuurata tuoli mäntysuovalla. Kuten kuvasta näkyy, on kylpyhuoneemme muita tilojamme reilusti vanhempi - ja tyyliltänsä 'hieman erilainen'. ;) 




perjantai 2. tammikuuta 2015

Vanhan puulaatikon uusiokäyttöä

Siirsimme myös toisen saunassa pari vuorokautta pesun jälkeen kuivuneen laatikon uuteen paikkaansa kodissamme. Se saa olla välieteisessämme lehtien ja päivän postin säilytyslaatikkona. Välieteinen on hyvä paikka ainakin näin aluksi, koska se on ollut irtoesineistä tyhjä. Yksi esine lattialla lienee sopiva määrä -  kodissa säilyy näin avaruuden tunne.




Tämä voi olla tulevaisuudessa varsin hyvä seisomatuki! 




 Eteisen kulma on jokseenkin laatikon kokoinen. Talossamme on monta muutakin vastaavaa kulmapaikkaa, mutta ne olivat liian pieniä melko suurelle laatikolle, joka on kahvoineen noin 70 cm leveä, 40 cm korkea ja 20 cm syvä. 






Sarana kertoo, että laatikossa on ollut joskus kansi. Puulaatikko on saattanut siis olla ihan tärkeidenkin esineiden varastointipaikka. 






Muutama numero Viherpihaa.






Välieteinen jatkuu käytävänä vielä oikealle. Olemme ostaneet eteiseen ja käytävälle samanmoiset karvamatot, joista pikkuisemme tykkää kovasti. 

torstai 1. tammikuuta 2015

Nyt löytyvät tarvikkeet...

Sitten hommiin. Nyt meillä on vanhojen puutuoliemme liitoksien; ohuempien selkänojan pystypinnojen sekä tuolien alla kulkevien paksumpien vaakapinnojen korjaamiseen puuliimaa - sekä vanhan apteekkarinkaapin kunnostamiseen sinistä maalia ja askartelulakkaa. Ostimme myös ruskeata maalia toisen, vanhan puulaatikon maalaamiseen.


Maalaamiseen löytyvät myös pensselit - ja pikku tela askartelulakan tasaiseen levittämiseen. Maalit sävytimme oikean väriseksi. Se, miltä ne tulevat todellisuudessa näyttämään - selviää, kun saamme maalin vanhojen esineiden pintaan. Katsotaan, miten käy - maalaamme pikku kaapin ja kopan parin viikon sisällä. :) 



tiistai 30. joulukuuta 2014

Mausteiset kaurarouhesämpylät uudeksi vuodeksi

Jos leivon jotakin, en yleensä ihan kauheasti katsele reseptejä - ellei kyse ole jostakin hieman hienommasta kakusta. Saatan myös vilkaista joskus yhtä, kahta tai kolmea ohjetta ja tehdä niistä omanlaiseni sekoituksen. 

Tällä kertaa kokeilin mausteisia kaurarouhesämpylöitä. Olen ennenkin laittanut sämpylöiden sekaan kaurahiutaleita - mutta näin runsaasti maustetta en ole käyttänyt. Lopputulos oli yllättävän hyvä -rouhevan juureva mutta silti pehmeä - joskin sämpylät olisivat voineet kohota aavistuksen enemmän. Suosittelenkin kuivahiivan sijasta ihan oikeata tuorehiivaa. Kohoaminen on sen avulla erittäin paljon helpompaa (nesteen lämpötila ei ole siis ihan niin justiinsa). 

Vaikka sämpylöissä oli melko paljon maustetta, ei se juurikaan maistunut, vaan teki kivan säväyksen niihin. Hieman enemmänkin siis maustetta voi halutessaan käyttää. :) 

Puolen litran sämpylätaikina: 

2 dl vettä
3 dl punaista maitoa
1 pss kuivahiivaa tai 50 g tuorehiivaa
50 g voita
1 tkl suolaa
1 rkl sokeria
11 dl rouheista sämpyläjauhoa
1- 1,5 dl kaurahiutaleita
ripaus paprikaa
ripaus timjamia
1,5 rkl pizzamaustetta

Lämmitä vesi, maito ja voi kädenlämpöiseksi tai kuivahiivan kyseessä ollessa 42-asteiseksi. Lisää hiiva ja sekoita niin, että se liukenee nesteeseen. Sekoita suola, sokeri, mausteet ja kaurahiutaleet joukkoon. Lisää asteittain vaivaten sämpyläjauhot joukkoon, kunnes taikina alkaa irrota kulhon reunoista ja siihen tulee hieman sitkoa. Kohota tunti leivinliinan alla ja vaivaa, pyörittele taikinasta tasakokoiset pienet sämpylät. Kohota vielä liinan alla puolisen tuntia. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 15 minuuttia. Voitele ennen uuniin laittoa kevyesti vedellä, jos haluat kiiltävän pinnan sämpylöihin. 



Valmiit sämpylät. Itse en voidellut niitä vedellä ja en ollut turhan tarkka koon kanssa. Kauniimman lopputuloksen toki saa, kun tekee tasaista jälkeä. Itse valitsin tällä kertaa nopeuden. :) 




Taikinan kohotus. 

'Sallattikaukalon' uusi elämä Hämäläisessä maalaistalossa

Vanha salaattikaukalo sai kuivua pari vuorokautta saunassa, jonka jälkeen siirsimme sen tupakeittiöön leipäkoriksi. Kaukalo on sen verran kookas - noin 60 x 15 cm - että se vaatii hieman tilaa ympärilleen. Asettelimme sen tämän vuoksi ainoaan kohtalaisen tilavaan ja valoisaan paikkaan - keittiön ikkunan eteen.  




Jouluomenatkin saavat koristaa kaukaloa... kunnes menevät parempiin suihin. :) 




 Kaukalon pinta on melkoisen kulunut. Siinä oli hakattu kuulemma vanhan ajan 'sallattia', toiselta nimeltään rosollia, jollakin kovalla metalliesineellä rikki - siitä naarmut. Yllätyin kaukaloa juuriharjalla puhdistaessani myös iloisesti: sen erittäin harmaa pinta vaihtui 'nuorennettuun' versioon. Puu ilmeisesti kului harjatessa sen verran, että nuoremman puun pintaa tuli aavistuksen verran enemmän esille. 


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Vanhan 'sallattikulhon' ja puulaatikon kunnostamista

Joulu on ohitse - ainakin melkein. Ensimmäisen, niin sanotun välipäivän, alettua päätin alkaa jälleen tositoimiin. Puhdistin kaksi sukulaisillani aikoinaan käytössä ollutta vanhaa puuesinettä ja vein ne 'joulusaunaan'. 




Alun perin luulin, että pienempi esineistä olisi vanha makkaranvalmistuskaukalo, mutta isoäitini kertoili jouluna hänen luonaan vieraillessamme esineistä ihka oikeita tarinoita: 'makkarakaukalo' olikin todellisuudessa 'sallattikulho'!  Siinä on tehty kerralla suuria määriä rosollia - toiselta, 'vanhan kansan' nimeltään sallattia - käyttäen murskaamiseen jotakin morttelin kulhossa olevan pienen murskaimen tapaista, mutta isokokoisempaa välinettä. 

Tästä johtuvat lukuisat naarmut kulhon puisessa pinnassa (tämän päivityksen kuvissa esineet ovat tosin ylösalaisin kuivumassa, ja naarmuja ei sen vuoksi näy). 



Isosta puulaatikosta ei kukaan tietolähteistäni osannut sanoa mitään. Se kertonee, että laatikko saattaa olla vieläkin vanhempi kuin iso- tai iso-isomammani käytössä ollut salaattikulho - taikka sitten tämä esine on ollut 'miesten käytössä'. Itseksemme olemme pohtineet, olisiko  laatikko voinut olla esimerkiksi työkalu- tai hevostarvikepakki? Saranoiden osat laatikon reunassa kertovat sen olleen aikanaan ainakin kannellinen.




Pesin vanhukset kylppärissämme juuriharjalla ja mäntysuovalla kuuman veden kera, musta vesi roiskuen. Housut ja paita kastuivat kauttaaltaan, kylppärin seinästä tuli mustankirjava - ja aikoinaan Tapiolan Stockmannilta kaupunkikäyttöön ostamani Hai-saappaat saivat entistäkin mustemman pinnan, ja sisäpuolellensa muhevan vesivuorauksen. 

Nyt hienot puukaukalot saavat kuivua saunassa muutaman päivän ajan. Teemme sallattikulhosta keittiöön leipäkorin ja isommasta laatikosta eteiseen lehtitelineen. Laitamme ison laatikon alle huopatassut lattian suojelemiseksi - muuten emme kunnosta esineitä. Ne saavat jäädä ihan niin arvokkaiksi vanhuksiksi, kuin jo ovatkin. :) 


perjantai 19. joulukuuta 2014

Kippoja ja kuppeja

Olen löytänyt muutamia vanhoja kahvipannuja ja kattiloita, jotka olen puhdistanut ihan vain mäntysuovalla. 













Pannut pitäisi ehkä 'oikeaoppisesti' käsitellä joillakin erityisemmillä aineilla, mutta en ainakaan toistaiseksi sitä ole tehnyt, koska suurin osa niistä on melkoisen pohjaan palaneita. Työ olisi siis turhan suuri. 





Lisäksi en usko näiden olevan erityisen arvokkaita rahallisesti. Ainakin parista kattilasta löysin leiman, jossa kerrotaan että ne on aikanaan tehty Puolassa. Pidämme nyt näitä yleisilmeeltään valkoruskean keittiön pitkän kaappirivistön päällä, jonne ne sopivatkin mainiosti. Aiemmin keittiö näytti juurikin kaappien päältä siltä, että sieltä puuttuu jotakin. :)



Pidän itse kaikista eniten vanhasta lasten potasta. Tuskinpa enää otamme sitä käyttöön, vaikka tarvetta voisi 1-2 vuoden päästä ollakin. Saattaa olla meinaan mukavampiakin vaihtoehtoja kuin tämä. ;)


Tämän kannun saimme eräältä sukulaiseltamme, eri paikasta kuin muut kipot. Hän ajatteli sen sopivan edellisten joukkoon - ja sopiihan se, vallan mainiosti. :)



Sininen kansi on kahvipannussa kaunis yksityiskohta. 




torstai 18. joulukuuta 2014

Vanhan apteekkarinkaapin tuunausta

Tavoitteenamme on kunnostaa pienehkö, hyvin vanha puinen lääkekaappi, pikku väripilkuksi maanlähesten sävyjen kyllästämään tupakeittiöömme. Sijoitamme kaapin tuvan  kapealle sivuseinälle talonpoikaissohvan ylle.

Tarkoituksenamme on hioa ensin kaapista vanhat, pahasti halkeilleet valkeat maalit pois. Maalaamme kaapin sen jälkeen turkoosin-/ taivaansiniseksi ja asettelemme pintaan vanhojen lääkepurkkien, värikkäiden tupakka- ja tikkuaskien sekä muiden sopivien purkkien etikettejä, jotka liimaamme kansiin kirkkaalla askartelulakalla. Lopuksi lakkaamme kaapin pinnan. 

Maalaamme kaapin suurinpiirtein tämän lastenhuoneen lipaston väriseksi: 

...ja lakkaamme tällaisella: 

Pyrimme säilömään siis kaapin - ja vähän muutakin - historiaa 'kansiin'; lääkepurkkien etiketit kaapin ovissa kertovat näin pikku kaapin alkuperäisestä käyttötarkoituksesta.


Kaapin alle on tehty kivana yksityiskohtana vaakapuu sekä pikku tapit, joihin voisi ripustella jotain mukavaa. Kaappi on yhä likainen ja huonossa kunnossa. Emme ole vielä puhdistaneet emmekä hioneet sitä. 



Kaappi oli täynnä vanhoja lääkepurkkeja: asperiinia, voiteita, yskänlääkettä ja erilaisia liuoksia. Lisäksi siellä oli mm. partavettä ja vanua. Säilytämme purkit. Irrotamme niistä etikettejä kaapin pinnan koristeluun ja jätämme kauneimmat purkit kotiimme koristeeksi.




Esimerkiksi tämä glyserolipullo on todella hauska ja kaunis. Sen etiketin voi myös irrottaa helposti. En tosin ole varma, onko juuri tämä tarpeeksi kaunis etiketti kaapin pintaan. Se on ainakin hieman rispaantunut reunostaan...




Vanhan ajan särkylääke. Tarkistimme asian rasian takana olevasta tuoteselosteesta. 




...ja 'Työmieshän' on aivan pakko laittaa kaapin oveen 'talteen'! :) 

tiistai 16. joulukuuta 2014

Kuka kertoisi reppujen ja vanhojen esineiden tarinat?

Löysimme sukulaisiltamme pari vanhaa, osin jo homeessa ollutta reppua. Homeet lähtivät 60 asteen pesuissa, jotka tein repuille kahdesti - tahranpoistoaineen kera

Aiomme vielä pudistaa juuriharjalla pari kaukaloa sekä yhden leipäkorin näköisen, puisen esineen. Lisäksi varastoin pari tupakka- ja tulitikkuaskia vanhoilla etiketeillä. En tiedä, laitanko niitäkään koskaan mihinkään esille, mutta on kiva säästää vanhoja, hienoja juttuja - sen puitteissa, mikä mahtuu talteen. 




Toinen repuista on armeijan vanha reppu. Emme tiedä, onko se peräisin sota-ajalta vai uudempaa tuotantoa. Todennäköisesti uudempi. 





Aion ottaa käyttöön toisen - tai jopa molemmat reput, sen verran hienoja ovat. 



Alla oleva reppu on reilusti uudempi, kuin yllä oleva, armeijan reppu. 










Mitäköhän tässä kaukalossa on aikanaan tehty? Voisimme käyttää tätä säilytysastiana jollekin pienelle...






Tämä ei liene kaulin perinteisimmästä päästä... 




Tästä korista voisimme tehdä esimerkiksi leipäkorin keittiöömme. Korissa oli sen navetasta löytäessäni erittäin paljon vanhoja laskuja, kuitteja, raaka-ainetilauksia sekä - pikkulinnun luuranko. Voisimme maalata kopan ennen käyttöön ottoa esimerkiksi valkoiseksi. 




Olisiko tämä ollut aikanaan navetassa jonkinlainen työkalupakki? 




Vanha tupakkarasia on näyttävä. Ongelmana on vain se, mihin tätä voisi käyttää? 





Rojua, rojua - osa 1

Ajattelin esitellä lyhyesti vähän pikkuesineitämme. Olen löytänyt sukulaisiltamme kaikenlaista pientä, jonka voisi säästää ja josta voisi ehkä joskus tehdä jotakin hauskaa sisustuksellisesti. Seuraavassa esittelen osan puusta ja metallista valmistetuista vanhoista esineistämme. 

Ihan kaikesta en ole vielä valitettavasti keksinyt, mihin ihmeeseen niitä voisi sisustamisessa käyttää - varsinkaan, jos ei halua kotinsa seinistä museota tai romuvarastoa. Jokin selkeys on oltava, vaikka vanha upeaa onkin. Kaikkea ei vain voi laittaa esille. 

Laitanpa esineet siis näin aluksi virtuaalisesti kaapin päälle. 






En tiedä juuri mitään esineiden historiasta. En ikää - enkä tarinaa. Monen kohdalla käyttötarkoituskin on hämärän peitossa. No, pienet lihasahat ja naskalin tunnistan ehkä juuri ja juuri... 




Mukin ja taskumatin ikä ja alkuperä on niin ikään arvoitus.  





Kaikista kummallisin esine itselleni on tämä kenkämuotti. Ovatko ihmiset olleet ennen vanhaan 'jokamiessuutareita' vai onko muotti esimerkiksi kenkien korjausta tai lankkausta varten? 



Vanha, muita esineitä sisälleen kätkevä pärekori on nyt keittiön kaapin päällä koristeena - puinen saavi taas puutarha- ja sisustuslehtien säilytyspaikkana.